Porvoon Shirokawan kanssa järjestämämme Aluemestaruus- ja Junnu-Cup -kilpailut on nyt käyty ja ainakin minun korviini tullut palaute on ollut mainiota. Ilman teitä se ei olisi ollut mahdollista, joten olen kilpailun johtajana teille suurkiitoksen velkaa. Näin tällaisia asioita pitää tehdä: Isolla porukalla, niin hommat sujuvat ja kaikilla on kivaa. Ainakin toivon, että oli. Joka tapauksessa nyt on kumarruksen paikka eli REI!
Se, mitä myös toivon on, että tällaisten tapahtumien myötä meikäläiset innostuisivat entistä enemmän kilpailuissa käymiseen ja yhteen hiileen puhaltamiseen.
Judotaitojen kannalta kilpailut ovat ihan oikeasti paras keino kokeilla toimivatko ne opitut tekniikat käytännössä. Se ei ole maailman tärkein asia voittaako vai ei. Jo pelkkä kisatatamille astuminen on juttu sinänsä ja auttaa voittamaan ainakin esiintymispelkoa sekä helpottaa uuden ja oudon kokemista. Jos sen lisäksi tulee vielä pärjääminen kisassa, se on mukavaa extraa, sanottakoon vaikka kaupanpäällistä tai bonusta, jotain kuitenkin siihen suuntaan.
Yhteen hiileen puhaltamisella tarkoitan sitä, että jos tekijöitä on paljon, ei kenenkään taakka muodostu ylivoimaiseksi ja puuhailusta voi jopa nauttia.
Olihan siellä kisatatamilla Akagilaisia myös judogi päällä ja menestystäkin tuli: Lauantain aluemestiksissä väänsivät Carl Jakka, Michael Ammann, Ossi Karppinen ja Tomi Savinen. Sen verran kun kerkesin heidän otteluitaan näkemään, kaikki esittivät kelpo otteita. Michael sijoittui omassa sarjassaan toiseksi, Carl kolmanneksi, Ossi neljänneksi ja Tomi viidenneksi. Iso käsi kaikille heille
Sunnuntain Junnu-Cupissa taitojaan olivat testaamassa Elisa Laine, Roosa Lappi, Emil Lamminmäki, Jere Kemoff, Niilo Amoroso, Niko Rautionaho, Veikka Launonen ja Aleksi Suonkanta. Niitä bonuksia tuli Niilolle ja Emille kultamitalin, Nikolle ja Aleksille hopean sekä Jerelle ja Veikalle pronssin verran. Onnittelut ihan kaikille
Summasummarum: Oikein antoisa viikonloppu. Jos tai oikeastaan kun tällaista teemme jatkossa, toivon, että kaikki ovat mukana. Nyt, homman ollessa ohi olo tuntuu vähän tyhjältä. Minkähän onnistumista tässä seuraavaksi pitäisi alkaa jännittää, että pääsisi taas heräilemään aamuyöllä kesken unien.
Kiitollisin terveisin
Ripa